Aina ennen joulua, mulle iskee hirveä kuume alkaa kutomaan. Tekee mieli kutoa sukkia, lapasia ja pipoja joululahjaksi kaikille tutuille ja vähemmänki tutuille. Yleensä saanki kudottua vähintään yhen lapasen, yhen villasukan ja yhen pipon. Ja siihen se sitten jääki. Onnekkain niitten lahjojen saajista, on varmasti pipon saaja, koska muut saa yleensä parittomia kutomuksia. Mulla ei vaan riitä mielenkiinto kutoa kahta villasukkaa tai lapasta putkeen. Mie tarvin jotain haastetta elämään.
Yksinäinen villasukka
Tänäki vuonna se kutomis-kuume iski ihan hyvissä ajoin, ko löysin tästä kaupungista lankakaupan. Pyysin äitiä lähettään mulle sukkapuikot ja virkkuukoukun. Ja eikun tuumasta toimeen. Homma lähti ihan hyvin käyntiin ja sainki ennätysajassa kudottua villasukan. Vain yhden, toinen odottaa vieläki luomistaan.
Sitten minun innostus alko pikkuhiljaa siirtymään muihinki. A-K päätti kutoa ittelleen pipon ja mie opetin sitä. Pipon jälkeen se halus oppia kutomaan palmikkoa ja nyt sillä tytöllä on jo melkein valmiit, pipoon sointuvat, palmikoidut lapaset. Sitten Jessicaki päätti naapurista liittyä meän käsityökerhoon ja nyt mie opetan sitä kutomaan palmikoituja villasukkia.
Lapsoset
Ite päätin viimein eilen alkaa itekki luomaan jotain, pelkän opettamisen sijaan. Kaivoin laatikosta lankakerät, nappasin virkkuukoukun käteeni ja nyt mulla on virkattuna itelle upouudet lapaset (Huom. Molemmat!). Innostusta ois riittäny myös vaikka toiseenki pariin, mutta langat meni loppumaan kesken. Pitää vissiin suunnata heti viikon alusta lankakauppaan, jos tuo käsityö-kuume kestäis vielä hetken aikaa.
t. Kutova kulkuri
