Luokittelematon

Seikkailua kerrakseen

22.01.2012, sofia

Nyt on sitten rikas olo. Olin äsken ihan rauhallisesti loikoilemassa naapurissa, Jessican sängyllä, ko skype soi. (Skype on muuten ehkä maailman kätevin keksintö) Viia soitti, että vuokraisännät kaipailis minua. Kipasin kiirellä pihan poikki, allekirjotin yhen lappusen ja nyt oon rikas! 440 euron takuuvuokra puhtaana käteen. Pätäkkää on.

Pelottaa kyllä vähän lähteä kotia kohti, kaiken tuon rahan kans, ko matka on aika pitkä. Selviääköhän nuo rahat rinkassa, vai pittääkö minun piilottaa ne tissiliiveihin, seuraavaksi viikoksi? Apuva! Onneksi nuita ei sentään tule tuhlattua, nimittäin sekä Prahassa, että Lontoossa on aivan eri rahayksiköt. Ei siis ainakaan tarvi pelätä, että ite tuhlaisin ne.

Huomenna ois siis tarkotus jättää tämä rakas, viien kuukauden ajan kodin virkaa toimittanu, Krems ja suunnata junalla kohti Wieniä. Sieltä bussilla Prahaan ja seikkailu alkakoon. Ei se nyt välttämättä ihan noin dramaattisesti mene, mutta kyllä mie jonkun verran ajattelin seikkailla. Jos ei Prahassa, niin sitten viimeistään Lontoossa. En malta odottaa!

Ensin voisin kyllä kertoa vähän minun viimeaikasista seikkailuista.

Viikko sitten sunnutaina, meillä oli luvassa keskiaikanen seikkailu! Tai oikeastaan vaan keskiaikanen ”juhla” vanhassa linnassa. Se oli paikallisen opiskelija-järjestön järjestämä ja loppujen lopuksi aivan liian kallis, sisältöönsä nähden. Mutta siis, meät pakattiin aamupäivällä bussiin, joka vei meät juhlapaikalle, eli linnaan. Siellä meille tarjottiin itävaltalaiset snapsit tervetuliaisiksi (se ei oikein tahtonu upota meän porukkaan, pitkäksi venyneen edellis illan takia) ja sitten alettiin oottamaan ruokaa. Odotellessa meille esiinty trubaduuri ja saatiin myös valita juhlan ajaksi kuningas ja kuningatar, jotka järjesti kaikenlaista kivaa (ritarien taisteluita, itämaisia tanssinumeroita, jne.) juhlan aikana. Kuningatar sai myös valita narrit… tättätärää (rumpujen pärinää siis).. miehän siihen homman jouduin yhen paikallisen opiskelijan kans. Narrin pesti ei onneksi vaatinu, ko muutaman hetken päätöntä hyppelyä ja sitten saiki jo palata takas omalle paikalleen, häpeämään. Ruoaksi tuotiin pyötään isot tarjottimet täynnä LIHAA! Oli possua ja kanaa, kaikilla tavoilla tehtynä, ja lisukkeeksi vähän sauerkrauttia ja knödeleitä. Hirveällä vauhillahan siinä sitä ruokaa piti vetää nassuun ja aika äkkiä sitä oliki jo täynnä. Sitten se hauskuus vasta alkoki. Nimittäin ruokasota. Tai tarkemmin sanottuna, tarkasti tähdätty ruoan heittely tiettyjä ihmisiä kohti. Jonin kalju esimerkiksi oli aika hyvä maalitaulu. Seki huvi loppu lopulta lyhyeen, ko joku päätti alkaa heitteleen sauerkrauttia. Ei kiva (sitä löytyy varmaan vieläki hiuksista). Ruoan jälkeen oliki aikalailla aika palata kotiin. Ja tämä huvihan makso yhteensä 35 euroa per naama. Tyyristä puuhaa, sanon minä.

Viikon alussa päätin juhlallisesti, että on se piruvie kumma, jos asuu Itävallassa reilut viis kuukautta, eikä nää kertaakaan Alppeja. Siispä nokka kohti Salzburgia. Lähin ihan yksin reissuun, eikä mulla ollu aikomusta olla ko päivän verran siellä. Aamujunalla huristelin Salzburgiin ja lähin mutu-tuntumalla käveleen keskustaa kohti. Ja aika hyvä mutu-tuntuma, koska keskustaan myös päädyin. Siellä sitten kiertelin ympyrää ja otin kuvia kaikesta, mikä näytti vähänki nähtävyydeltä. Tais siinä ihan oikeita nähtävyyksiäki osua kohalle. Ainaki näin ne Alpit, jos ei muuta siitä reissusta käteen jääny. Ja olihan ne kyllä komiat.

Salzburgin reissun jälkeen oliki sitten vuorossa viimenen tentti. Ilmeisesti minun OIS kannattanu lukea, mutta arvatkaa vaan luinko? No, eipä siinä. Aihe oli suht helppo ja kysymykset kans, mutta heti ko sain tenttipaperit eteeni, niin pää löi aivan tyhjää. Tuli se tunne, joka tulee aina silloin tällöin tentissä, että tietää kyllä vastauksen, mutta ei oo aavistustakaan mitä sitten pitäis tehä. Aivot ei toiminu, päässä kaiku ja kuola valu poskella, niinku pahemmallaki mielenvikasella. Siinä näytin ensimmäiset puoli tuntia ”hieman” eksyneeltä, kunnes vihdoin sain napattua päähäni ajatuksen. Ei aavistustakaan, oliko se ajatus edes lähellä oikeaa, mutta sainpahan ainaki tekstiä paperille.

Samana iltana lähettiinki A-K:n kans Venetsiaan. Siitä seikkailusta voisin kirjottaa huomenna, ko nyt tuntuu vähän uni voittavan. Huomiseen siis.

t. Rikas kulkuri


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *