”Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!”
Itsenäisyyspäivä on päivä jolloin juhlitaan sitä että me ollaan suomalaisia, eikä ruottalaisia tai venäläisiä.
Itsenäisyyspäivään on kuulunu perinteisesti meän perheessä se, ettei olla kotona koko päivää. Joko juhlitaan jokainen omalla tahollamme tai ollaan yhessä reissussa (tai kuten tänä vuonna, jokainen omalla tahollaan reissussa). Vähintäänki käydään mummolassa kattomassa puolet tuntemattomasta sotilaasta. Koskaan ei siellä ehi kattoa tuntematonta loppuun, mutta vuosien saatosta niistä pienistä pätkistä on hahmottunu oikea kokonaisuus.
Itsenäisyyspäivän perinteissä televisio näyttelee yleensä suurta osaa. Päivällä katotaan tuntematon sotilas, tai ainaki pietetään televisiota auki sen ajan, vaikka kukaan ei sitä kattoiskaan. Pitkin päivää katotaan myös kaikkia niitä ihania elokuvia joita päivän aikana näytetään. Illalla on sitten vuorossa linnan juhlat.
Linnan juhlia kattoessa on tarkotus bongata julkkiksia ja haukkua naisten juhlamekkoja. On myos jännää odottaa ketä julkkisvieraista haastatellaan ja ketkä on päihtyny. Ilman linnan juhlia itsenäisyyspäivä ei olis mitään. Tai ehkä silloin muistettais paremmin, mistä itsenäisyyspäivässä oikeasti pitäis olla kyse.
Tänä vuonna en juhlikkaan itsenäisyyspäivää normaalin suomalaisen tapaan. Tuntematon puuttuu nimittäin aivan kokonaan (kirjaversio kyllä onneksi löytyy)! Linnan juhlat sentään saan tänä vuonna kattoa. Viia laitto Ylelle pari päivää sitten viestiä, että näkyykö linnanjuhlat areenasta ulkomaillaki. Ja näkyyhän ne! Iltaa odotellen..
t. Suomalainen kulkuri
