Ala-asteella joulun lähestyminen tarkotti aina sitä, että alettiin valmistautumaan joulujuhlaan. Puolet tunneista harjoteltiin erilaisia ohjelmanumeroita ja monien viikkojen harjottelu huipentu lukukauden lopussa pidettävään juhlaan.
Ykkösluokalla me saatiin vaan laulaa ryhmänä yleisön edessä, mutta jo kakkosluokalla päästiin näyttelemään. Me näyteltiin jäniksiä minun parhaan ystävän, naapurin Annan kans. Muistan ku meitä jännitti ihan kamalasti ku piti hyppiä jäniksen tavoin toisen lavasteen takaa toiselle. Ei meillä ollu edes vuorosanoja, se oli enemmänki semmosta ruumiillista näyttelemistä. Silloin jo oli selvästi huomattavissa piileviä näyttelijän lahjoja.
Nelos- tai vitosluokalla me suunniteltiin ja ohjattiin Annan kans tanssiesitys. Se oli tonttutanssi, jossa oli mukana melkein kaikki meän luokan tytöt. Yks me jätettiin pois, ku kukaan ei tykänny siitä. Meillä oli tonttuasut päällä ja me tanssittiin pareittain. Muistan vieläki yhen pyörähdysliikkeen siitä tanssista. Se oli aikamoinen hitti.
Aina mitä ylemmällä luokalla oli, sitä enemmän ohjelmanumeroita sai tehä. Yleensä vitos-kutos-luokan ohjelmat oliki hienoimpia. Aina ykkösluokalta nelosluokalle asti mie katoin suuren kunnioituksen vallassa niitä ohjelmia ja näytelmiä mitä vanhemmat oli keksiny. Pienelle ykkösluokkalaiselle ne näytelmät oli broadway -tasoa.
Ku viimein koitti se ilta jota varten oli monta kuukautta harjoteltu, niin kaikki oli taianomaista. Polku koululta nivantuvalle oli reunustettu kynttilälyhdyin ja sitä polkua pitkin juostiin parijonossa, pimeässä talvi-illassa. Nivantuvalla oli yleensä suuri yleisö valmiina odottamassa ja tuttu jouluntuoksu leiju heti ovelta vastaan. Me koululaiset päästiin istumaan aivan lavan viereen. Heti ensimmäisestä ohjelmasta lähtien alettiin jännittään omaa ohjelmaa, mutta se oli yleensä aivan turhaa, koska kaikki meni useimmiten suunnitelman mukaan.
Yläasteella vasta alko todenteolla arvostaan ala-asteen joulujuhlaa. Mutta silloin se oli jo liian myöhästä. Aika kultaa muistot.
Ollappa vielä pieni ja viaton ala-astelainen.
t. Lapsuuttaan muisteleva kulkuri
