Ei oo olemassa parempaa joulunodotusruokaa, ku joulutortut.
Joulutorttujen tekemisen virallinen aloituspäivä on ensimmäisenä adventtina, mutta mie alotan joulutorttujen tekemisen yleensä jo marraskuun puolella. Se on ihana tunne ku joka kerta joulutorttuja tehdessä tuntee olevansa askeleen lähempänä joulua, ja uusia kiloja.
Joulutortut on yleensä helpoin tehä valmistaikinasta, ja niistä tulee ihan hyvän makusiaki siitä. Joskus yläasteella me tehtiin köksässä ite rahkataikinat torttuihin ja olihan ne kyllä hyviä, mutta kamalan vaivanloisia. Yläasteella me opeteltiin myös eri tapoja ”taitella” joulutortut. Mie osaanki neljä eri taittelutapaa. Se on mukava, ku silloin kaikki tortut pellillä ei näytä samalta, ja joskus jopa kuvittelee että ne maistuuki eriltä.
Torttupellillinen ku tulee uunista, niin mulla on yleensä jo kylmä maitolasillinen odottamassa pöydällä ja pakko saada heti kuuma torttu lautaselle jäähtymään. Heti ku luumuhillo on jäähtyny polttavasta vaan kuumaksi on aika iskeä torttuun kiinni. Ei oo mitään parempaa ku kuuma joulutorttu maidon kera. Se on vaan jotain niin jouluista.
On joulutortut myös kylminä ihan hyviä ja varsinki silloin jos niitten päälle ripottaa tomusokeria. Mutta mie tykkään silti enemmän lämpimistä. Se oliki yks maailman ihanimmista hetkistä, ku huomasin että leivänpaahtimen päällä, tai uunissa lämmitetty joulutorttu maistuu lähes yhtä hyvältä, ku vasta uunista tullukki.
Tänä vuonna jäi tämän tontun joulutortut paistamatta, mutta onneksi joulutorttuja voi tehä helmikuulle saakka. Niin mie tein viime vuonnaki.
t. Kulkuri, joka ikävöi joulutorttuja
