Joulukortti on minun mielestä yks ihanimmista tavoista toivottaa ihmisille hyvää joulua. Se on vaan niin perinteinen, eikä lähellekkään niin kylmä ko tekstiviesti.
Tuntuu että ihmiset ois vähentäny joulukorttien lähettelyä, yheksänkyt-lukuun verrattuna. Silloin ko mie olin ala-asteella, niin joulukuun puolessa välissä jo alko tuleen joulukortteja ja niitä tuli yleensä monta korttia päivässä. Kaikki kaukasimmat sukulaisetki lähetti joulukortteja ja mie ihmettelin, että mistä ne tietää minun nimen, jos ne ei oo koskaan nähny minua.
Äiti ruukas teipata kaikki joulukortit eteisen välioven lasi-ikkunaan. Se ikkuna oli aina aivan täynnä kortteja ja niitä oli hauska katella aina ulos lähtiessä. Jossain vaiheessa kortteja ei tullukaan enää tavalliseen tapaan, ja äiti päätti lopettaa niitten teippaamisen välioveen. Sitten ne pääty yleensä vaan postipinoon.
Ala-asteella jaettiin aina ennen joululoman alkua jouluposti. Eli kortit mitä kaikki oli kirjottanu, periaatteessa melkein kaikille. Joulukortteja läheteltiin niin kavereille ku tutuillekki, varmaan parikymmentä yhteensä. Se takas yleensä myös sen että niitä sai itekki aika mukavasti. Koulua varten käytiin ostamassa tiimarista niitä pikku kortteja, joita sai yleensä tosi halvalla. Niistä hienoimmat kirjotettiin eka parhaille kavereille, piti myös miettiä ettei lähetä mitään romanttista korttia vahingossa kellekkään pojalle. Se ois ollu noloa.
Kotona äiti huomas yleensä aivan liian myöhään, että pitäis lähettää joulukortteja. Yleensä niitä lähetettiinki vaan lähisukulaisille ja perhetutuille. Ja monesti piti kaivaa jo tulleet kortit esiin ja kattoa, josko niitten joukossa oli hienoja, ite tehtyjä kortteja, jotka vaati vastausta. Aikamoista hässäkkää se joulukorttien lähettäminen on.
Tänä vuonna minun ei tarvi huolehtia semmosista asioista ollenkaan.
t. Kulkuri
ps. Kiitos Pikkelssi joulukortista, se on ihana!
