Jos jokainen ihminen maailmassa uskois Joulupukkiin, olis maailma huomattavasti parempi paikka. Mutta aina on olemassa joku, joka rikkoo sinun lumouksen Joulupukin olemassaolosta.
Mulla sen teki rakas pikkuveljeni Aapo. Pienenä me ruukattiin viettää joulut aina mummolassa. Joulupukki tuli yleensä aina sillä aikaa ko pappa oli ruokanokosilla. Minusta se oli ihan uskottavaa ja mulla harmittiki aikalailla papan puolesta, ko se ei koskaan päässy näkemään pukkia.
No, yhtenä vuonna Joulupukki tuli kovalla ryminällä ovesta sisään ison lahjasäkin kans. Kaikki oli taianomaista ja mulla vähän pelotti että saankohan mie paljoa lahjoja, ku olin vähän kiusannu Aapoa vuoden aikana. Aapo (2-3 v.) istu äitin sylissä, katto Pukkia ja seuraavalla sanalla rikko kaikki minun uskomukset Joulupukista. ”Pappa” Aapo sano. Äiti koitti vakuuttaa Aapolle että ei, se on Joulupukki, eikä pappa. Mutta eihän Aapo uskonu, enkä uskonu miekään enää sen illan jälkeen.
Toinen, taianomainen Joulupukki lumous on Napapiirin Joulupukki. Huomattiin muutama vuosi takaperin Jaanan kans että aina ko Napapiirillä käy Joulupukkia tervehtimässä, on puoli päivää sen jälkeen kestohymy naamalla. Silloin on aina hetken aikaa taas pieni tyttö, joka uskoo Joulupukkiin.
Seki lumous koitettiin multa lukiossa rikkoa. Nimittäin, yks lukiokavereista kerto erään liikuntatunnin jälkeen, että Napapiirin Joulupukki on hänen isänsä. Tai oikeastaan se on kaks eri miestä. Olin seuraavat pari päivää suuren hämmennyksen vallassa. Mutta jo seuraavalla Napapiiri vierailulla huomasin, että olin taas pikkutyttö joka uskoo Joulupukkiin.
Tuleekohan Joulupukki tänä vuonna?
t. Kulkuri, joka uskoo Joulupukkiin
