Mutamaa päivää ennen jouluaattoa, ilta-pimeyden laskeutuessa, meän iskä pukee toppavaatteet päälleen, vetää huopakumisaappaat jalkaansa ja suuntaa etuovesta ulos. Ladon nurkilla iskä sitoo jalkaansa maastosukset ja kirves kupeellaan lähtee hiihtämään kohti jokea ja sen vastarantaa. Joen ylitettyään iskä hiihtää vaaraan ja tiheään kuusimetsään. Siellä hän valitsee mielestään hyvän näköisen kuusen ja kaataa sen kirveellään. Kuusi mukaanaan iskä hiihtää yön pimeydessä takaisin joen yli ja kotipihaan. Seuraavana aamuna muu perhe pääsee näkemään kuusen ja moittimaan iskän tekemää huonoa valintaa. Miksi ihmeessä on pitänyt harva kuusi hakea?
Pienenä mie aina ajattelin, että iskällä ei ollu päivällä aikaa käyä kuusenhaussa, joten siksi se meni yöllä. Minusta se oli jännää. Onneksi muutama vuosi sitten ymmärsin, ettei kyse suinkaan ollu siitä ettei olis päivällä ollu aikaa, vaan siitä, että päivällä olis saattanu olla myös silmännäkijöitä. Valtio on siis sponssannu meille joulukuuset niin kauan ko ollaan asuttu Nivankylässä.
Useimmiten iskä saa aina yön pimeydessä valittua kaikista harvimmat ja surkeimman näköset kuuset koko mettästä. Ja se saaki kuulla siitä yleensä niin kauan ko kuusi on sisällä. Joinain vuosina äiti on käyny etukäteen valkkaamassa hyvän kuusen ja jos iskä on pimeässä onnistunu löytämään äitin valkkaaman kuusen, niin on yleensä säästytty suurilta nauruilta ja pilkanteolta.
Iskä puolustelee aina harvoja kuusiaan sillä, ettei joulukuusi saa olla liian tiheä. Setäni Eero oli kuulema joku vuosi hakenu mettästä niin tiheän kuusen, että siitä oli sisällä vasta löytyny linnunpesä. Iskä kyllä valittee yleensä niin harvoja kuusia ettei niihin sais linnunpesiä tekemälläkään. Makunsa kullaki.
Aito, varastettu joulukuusi on parasta mitä jouluna voi toivoa!
Pitäisköhän meän käyä tyttöjen kans tänävuonna hakemassa naapurin pihasta meillekki aito, varastettu joulukuusi?
t. Kulkuri
