Päätin nyt alottaa kirjottaan tänne joulukalenteria. Eli siis joka päivä uus luukku ois tarkotus kirjottaa. Saas nähä mitä siitäki tulee. Veikkaan kyllä että suurimman osan luukuista kopioin viimevuoden joulukalenterista, jota kirjotin Balilta Lauralle ko sillä raukalla ei ollu minkäänlaista joulukalenteria. Mutta kyllä mie jotaki uusiaki juttuja ajattelin kirjotella. Tämä ensimmäinen valitettavasti on kuiten kopioitu sieltä. Hyvää joulun odotusta:
Muistan vieläki elävästi minkälainen joulukalenteri meillä oli Aapon kans pienenä. Se oli joka vuosi sama. Semmonen iso, pahvinen, täytettävä joulukalenteri johon äiti laitto aina karkkia. Ja se ei voinu laittaa ku yhen päivän karkit etukäteen, ku muuten Aapon kans käytiin syomässä ne. Sitä joulukalenteria säilytettiin aina kuiva-ainekaapin ylähyllyllä ettei me yletettäis sinne. Mutta onneksi keittiöjakkarat oli keksitty. Siinä oli piirroskuva Joulupukin pajasta pukkeineen ja tonttuineen.
Jossain vaiheessa ala-asteella äiti kyllästy täyttämään meän vanhaa ja luotettavaa joulukalenteria, ja osti meille suklaakalenterit. Me saatiin ite piilottaa ne, niin ettei toinen menny syömään toisen suklaita. Yhtenä vuonna mulla oli tosi hieno Asterix suklaakalenteri ja olin ihan varma että Aapo söi muutaman luukun suklaat multa. En tosin saanu sitä koskaan kiinni itse teossa. Koulussa aina vertailtiin kuka oli saanu minkäki kuvan suklaakalenterista. Silloin oli enemmän eri kuvia.
Saatiin myös monesti suklaattomat joulukalenterit. Niistä saatiin avata vuorotellen luukut, mutta koska ne ei ollu meän mielestä niin hauskoja ku suklaakalenterit, niin jäi luukut usein avaamatta. Paitsi semmoset paperikalenterit oli hienoja missä se luukun takana oleva kuva tuli osaksi koko kalenterin kuvaa.
Viitosluokalla mie tein käsitöissä itelle kankaisen joulukalenterin. Siinä oli kuva isosta lahjakasasta. Tehtiin Miisun kans myös Aapolle kankainen joulukalenteri ettei se olis kateellinen mulle. Äiti laitto niitten luukkuihin aina sekä karkkia etta jotain pieniä lahjoja. Yleensä tarroja. Silloin äiti ei enää suostunu ostaan meille lisäksi suklaakalentereita.
Pienenä me katottiin Aapon kans myös joka päivä television joulukalenterit, silloin ne oli vielä hyvin tehtyjä ja niissä oli hyvät tarinat. Ja ”The Joulukalenteri” esimerkiksi oli niin pelottava, etten mie edes uskaltanu kattoa sitä. Yläasteella niitten kattominen loppu, kunnes löysin viimein pari vuotta sitten Pekka Töpöhännän maailman parhaan joulukalenterin. Se on ruotsalaisten tekemä joulukalenteri jossa kissoja näyttelee ihmiset. Ja nimensä mukasesti se on todellaki maailman paras joulukalenteri. Katotaan se äitin kans joka vuosi dvd:ltä, koska sitä ei oo enää muutamaan vuoteen näytetty FST:llä.
Ihmiselamään mahtuu paljon erilaisia joulukalentereita. Ja tällä hetkellä mulla on ikävä kaikkia niitä.
Onneksi mulla on täällä erittäin hieno ”Aikuisten -joulukalenteri”. Saas nähä mitä niistä luukuista alkaa tulemaan ko Jouluaatto lähestyy.
t. Kulkuri
