Luokittelematon

Nuoren nuken tarina

05.11.2011, sofia

Joskus, silloin tällöin, ihan sattumalta, joku pieni tyttö hukkaa nukkensa maailman melskeisiin. Tyttö itkee nukkeaan hetkisen ja sitten vanhemmat ostavat tytölle uuden nuken. Vanha nukke unohtuu ja katoaa tytön mielestä. Mutta se vanha nukke ei ole kadonnut olemattomiin. Siellä se jossain päin maailmaa koittaa pärjätä elämässä, hylättynä, ilman yhtään ystävää.

Hylätty nukke

Oli kylmä ja pimeä marraskuun alku. Yksinäinen ja hylätty nukke taivalsi pimeitä kujia etsien lämpöä ja suojaa. Ennen kaikkea, nukke halusi itselleen ystäviä. Taivallettuaan uupumukseen asti saman, pienen, mutta kolkon kaupungin kujia, nukke viimein näki ystävälliset kasvot erään talon ikkunassa. Kasvot katosivat kuitenkin pian ikkunasta ja nukke jatkoi pää painuksissa matkaansa. Kyseisen talon ovi kuitenkin aukesi nuken edessä ja ystävällisten kasvojen omistaja kutsui nuken sisään.

Ystävälliset kasvot kuuluivat kaupungin ainoalle lelukauppiaalle. Kauppias rakasti leluja. Hän teki itse leluja. Myi tekemiään leluja. Ja korjasi hylättyjä leluja. Hylätyillä leluilla oli erityinen paikka kauppiaan sydämessä ja siksi hän olikin päättänyt pelastaa hylätyn nuken koleasta marraskuun yöstä.

Kauppiaan koti oli täynnä hylättyjä leluja. Hyllyjä täyttivät erilaiset lelujen osat ja jokaisessa nurkassa odotti kasa rikkinäisiä, korjausta odottavia leluja. Huoneen keskellä oli iso ryhmä, jo korjattuja ja mitä erilaisimpia leluja. Leluja oli aina vauvojen helistimistä,  puisiin vetureihin saakka. Löytyi niin poikien kuin tyttöjenkin leluja. Mitä ikinä kukaan keksi kuvitellakkaan. Kaikki lelut löytyivät kauppiaan kotoa.

Hylättyjä leluja

Nuken astuessa sisään alkoi huoneessa suunnaton hälinä. Muut lelut kuiskailivat keskenään ihmetellen ja kummastellen kuka ihme uusi tulokas oli. Nukke seisoi orpona keskellä huonetta, peläten tulevaa. Viimein lelujen joukosta erkani kaksi hahmoa. Pienen pojan huvipuistoon hylkäämä merirosvo figuri, sekä ystävistään eksynyt sisäkkö barbie. Nämä kaksi lähestyivät nukkea rohkaisevasti hymyillen ja ojensivat viimein kätensä tervehdykseen.

Nukke katsoi epäröiden leluja ja uskaltautui hymyilemään ujosti…


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *