Voi ko mie olen onnellinen!
Paastiin vihdoin eilen illalla Tiinan kans perille ja loydettiinki suht hyva hotelli aika akkia. Saimoilla voimilla kaytiin viela vahan kiertelemassa ja syomassaki. Sitten oli aika viettaa ensimmaista yota Balilla. Mullahan yo suju oikein lepposasti, nukuin ko pikkulapsi. Tiinan yo ei tosin sujunu ihan yhta hyvin ja se vissiin oli jossain vaiheessa yota ajatellu kotiin karkaamistaki. Ehka taa tasta viela paranee.
Tana aamuna vaihettiin sitten hotellia halvempaan, ja vahan parempaan. Talla kertaa Tiinan sangyssa tosin asuu muurahaisia, joten en tiia saako se yhtaan paremmin unta. Ollaan koko paiva kierrelty ja oon esitelly Tiinalle paikkoja. Kaytiin tietenki rannallaki ja voi etta! Kaikki tutut ja tuntemattomatki rantapojat tunsi viela minut, ranta suorastaan kaiku ”IRI” huudoista. Tuli ihan semmonen tunne, etten mie koskaan ois taalta pois lahtenykkaan. Ja nyt ko sain itelle indonesian sim-kortinki, niin puhelimessa on actionia enemman ko Suomessa koskaan. Jaan tanne.
Ruokaki on yhta hyvaa ko ennen. Ja oon saanu takas poikien viime kerralla hammasteleman pohjattoman vatsanki. Voiko ihmisella enaa paremmin menna?
Rakkain terveisin: Erittain onnellinen kulkuri
ps. Tiinalla on sydansuruja
Ihanaa nyt voin täältä seurata missä meette!
Terkkuja !!!!