Lintsasin tänään eka kertaa koulusta (siis täällä, älkää nyt suomen koulutoverit siellä tukehtuko aamukahveihinne). Mutta täysin VAHINGOSSA! Koulun oli tarkotus alkaa tasan kello kymmenen. Mie näin outoa unta Popedan lopettamisesta, enkä tietenkään voinu jättää sitä kesken. Heräsin sitten tasan kello 9.58. Siispä aivan liian myöhään. Syöksyin huoneesta ulos, huusin ”HAA!” ja syöksyin takas huoneeseeni (miksi tein noin, älkää kysykö). Siinä sitten vaatteita päälle vedellessäni laskeskelin ettei minun enää edes hyödytä lähteä sille luennolle, joten päätinki jäädä kotiin.
Puolen päivän jälkeen otin viimein itteäni niskasta kiinni ja polkasin keskustaan. Siellä kierreltiin Miian kans lähes jokainen Kremsin kauppa läpi, ettien inspiraatiota torstain Halloween bileisiin. No, näin joululahjapaperirullan ja päätin että jos en mitään muuta keksi, niin oon joululahja! (Mulla taas ollu luovuus valloillaan) Lopulta päädyttiin juomaan motilliset glühweinia (lämmintä viiniä toisinsanoen) ja siitä jatkettiin suoraan ihanaan kahvila-leipomoon pienille kakkupalasille (Irish coffee -kakku sulatti minun sydämen).
Tähän väliin on pakko tunkea kuva koulun ovesta, ihan vaan tätä päivitystä piristämään (ovi piristää?)
Piaristengassen ovi
Kuudelta päädyin viimein koulunpenkille (ja jossain vaiheessa tuntia kysyin Viialta, että miksi mie en voinu tätä luentoa nukkua pommiin?) ja Sports and Events Tourismin luennolle. Meillä oli vuorossa presentaatiot. Olin lähes kauhusta kankea (en jännittäny ite esiintymistä, koska en näe sen jännittämisessä mitään järkeä), koska minun one pager (tehtävä siis) oli vaan yksinkertasesti ihan perseestä. No, ryhdistäydyin siinä tunnin mittaan ja olin lopulta aivan valmis marssimaan luokan eteen esittelemään hienoa, kolme diaa sisältävää esitystäni. Yksi dia suosta, tekstillä ”A Swamp”. Toinen dia jalkapallosta, tekstillä ”Soccer”. Ja kolmas dia suojalkapallosta (oli siinä vähän muutaki härpäkettä), tekstillä ”Swamp Soccer”. Yksinkertaista, mutta ah, niin nerokasta. Olin ihan varma että se opettaja olis antanu mulle raikuvimmat aplodit (paitsi että täällä ei taputeta, vaan koputetaan pöytään. How weird is that?!) kaikista esityksistä. Mutta sitten se tunti loppu. Ihan kesken kaiken. Enkä mie ehtiny ees esittää minun neronleimausta.
Polkasin siitä sitten kotia ja aloin iltani ratoksi juomaan kahvia (kuinkahan hyvältä idealta tää mahtaa vaikuttaa muutaman tunnin päästä, nukkumaan mennessä).
t. kulkuri
