Kaukaisessa maassa vuorien keskellä, uskomaton valtakunta. Sitä valtakuntaa hallitsi kuningas, joka vuosittain järjesti suuressa linnassaan tanssiaiset alamaisilleen. Joka vuosi köyhä maalaisneito, Iri, haaveili pääsystä nuihin satumaisiin tanssiaisiin. Hän haaveili upeista tanssiaismekoista, komeista herrasmiehistä ja siitä hurmaavasta prinssistä, jonka hän varmasti sieltä löytäisi. Eräänä vuonna neidon toiveista tuli viimein totta, hän köyhä maalaisneito, sai kutsun linnan tanssiaisiin. Voi sitä ilon päivää. Monien viikkojen odotuksen jälkeen koitti viimein tuo satumainen päivä..
Weitran Linna
Noin kuukausi sitten me tavattiin ensimmäistä kertaa meän student buddyt, ja sattu niin että minun ja Jessican buddyt oli siskokset. Ne sitten kysy meiltä heti että haluttaisko me lähteä linnaan tanssiaisiin. Oikeaan linnaan. Oikeisiin tanssiaisiin. Meni ehkä puoli sekunttia, ko oltiin Jessican kans saatu silmiimme kuvat meistä, prinsessoina. Eihän sitä sitten kauempaa tarvinukkaan miettiä, vaan mehän vastattiin että ”Tottakai”.
Ensimmäiset pari viikkoa haaveiltiin mekoista, linnasta ja prinsseistä. Seuraavat pari viikkoa panikoitiin mekoista, kampauksista ja meikeistä. Kunnes sitten muutamaa päivää aikasemmin viimein päädyttiin ostamaan mekot. Kengät ja laukku haalittiin sieltä sun täältä, mikä tahansa mikä edes vähän täytti kyseistä tarkotusta, hyväksyttiin. Paikan päällä väännettiin sitten kampaukset ja meikit naamaan (minun ei tarttenu kyllä tehä kumpaakaan, ko Jessica kampas minun naaman ja Nicole hiukset). Ja lopputulos oli ihme kyllä aika nätti, molemmilla.
Kaks prinsessaa
Lauantai iltapäivänä, Beatrice haki minut ja Jessican kyytiin ja sitten käytiin nappaamassa meille myös kavaljeerit, eli kaks komiaa hollantilaista vaihtari poikaa. Sitten auton nokka kohti tunnin matkan päässä sijaitsevaa Weitran pikkukaupunkia. Weitrassa meitä oli vastassa minun ja Jessican buddyt, Nicole ja Jutta. Ensimmäisenä vuorossa oli kaupunkikierros, jonka tytöt oli meille järjestäny. Oppaana toimi paikallinen nuorimies, asiaankuuluvassa historiallisessa asussa. Kaupunkikierroksen jälkeen käytiin pikasesti päivällisellä ja sitten oli aika lähteä laittautuun. Pitkän taistelun, vääntämisen ja itkun (ehkä pientä liiottelua ilmassa) jälkeen oltiin viimein valmiit ja eikun linnaa ja prinssien sydämiä valloittamaan.
Linnan sisäpiha
Linna oli valtava. Sisäpihalla oli tanssilava, jonka edessä soitti big band ja sillä lavalla meki tanssittiin muutamat valssit ja muut. Samassa kerroksessa oli myös toisella puolella viinibaari ja toisella olutbaari. Suurta portaikkoa pitkin pääsi ylempiin kerroksiin, josta löyty muun muuassa Casino ja coctailbaari. Joka puolelle oli ripoteltu bändejä pieniin saleihin, soittamaan tanssimusiikkia. Kellarikerroksessa oli sitten discobaari, niille jotka ei valssinpyörteistä välittäny.
Valmiina valloittamaan tanssisalit
Kierreltiin ympäri linnaa, juotiin viiniä ja heittäydyttiin tanssinpyörteisiin aina silloin ko tanssijalkaa alko vipattaan. Jossain vaiheessa eksyttiin Jutan kans muusta porukasta, mutta silti pääsin tanssimaan, ko Jutta ylipuhu erään ystävällisen armeijalla töissä olevan nuoren miehen mulle tanssipartneriksi. Aika hujahti ko siivillä ja yhtäkkiä kello näyttiki liki neljää aamuyöllä. Sitten toinen hollantilaisista pojista päätti ilmeisesti että on aika lähteä kotia, kaatu lattialle ja löi päänsä niin että sairaalareissuhan siitä tuli. Nicole lähti sitten Kevinin mukaan sairaalaan ja me muut lähettiin nukkumaan. Ei sillä onneksi mitään pahempaa siinä päässä ollu, pieni haava vaan ja se pääsiki yöksi ”kotiin” nukkumaan.
Meidän poppoo
Seuraavana aamuna (eli yhen aikaan päivällä), suunnattiin kaikki Jutan ja Nicolen äitin tykö syömään perinteistä itävaltalaista lounasta. Ensin oli pannukakkukeittoa, sitten possua, knödeleiden ja sauerkrautin kera ja lopuksi vielä kahvit. Oli kyllä hyvää ja kiiteltiinki runsain sanoin talon emäntää hyvästä ruoasta. Lounaan jälkeen hypättiin autojen kyytiin ja lähettiin käymään Gmündissä ja siellä sijaitsevassa luonnonpuistossa. Vietettiin oikein mukava syyspäivä, kävellen ympäri luonnonpuistoa ja leikkien milloin kivien ja milloin jättisuurten huonekalujen kans. Luontoretken jälkeen hyvästeltiin Nicole ja jatkettiin muu poppoo Jutan ja Patrickin luo ”iltapalalle”. Iltapalan ohessa muisteltiin kulunutta viikonloppua ja suunniteltiin jo seuraavaa yhteistä reissua/tapahtumaa. Sitten oliki aika suunnata takas Kremsiin ja tehä kaikki prinsessatanssiaisista haaveilevat kaverit kateellisiksi, uskomattomilla tarinoilla ihanista tanssiaisista.
t. Hetken aikaa prinsessana ollut kulkuri
ps. Prinssi jäi löytämättä
