Joulunodotukseen kuuluu niin monenlaista asiaa ja perinneittä, ettei niistä kaikista mitenkään ois mahollista kirjottaa 24 päivän aikana. Tänään päätin kuiten valita aiheeksi, ah, tuon aina niin ihanan joulujuoman:
Glögi on tunnetusti joulun juomaa. Perinteisesti glögi juodaan lämpimänä, ja mukiin, glögin joukkoon, heitetään mantelilastuja ja rusinoita. Glögin kanssa syödään usein myös pipareita ja glögi onki juoma, jota joulun alla tarjotaan kaikkialla.
Glögiä jos juo muulloin ko joulun tienoilla, tulee auttamattomasti silti mieleen joulu. Pari vuotta sitten Kata päätti että maistetaanpas glögiä jo marraskuun alussa. Ensimmäisen hörpyn mukista otettuaan Kata innoissaan ilmotti ”ihanko joulua jois!”. Ja niinhän se on. Glögi on joulu. Tai ainaki iso osa sen odotusta.
Nivankylässä iskällä on oma pieni pannu, jossa se keittää aina erikoisglögiään ja terästää sitä talvi-iltojen ratoksi. Siitä ei muut perheenjäsenet saa juoda.
Terästetty glögi on monien pikkujoulujen ykkösjuomaa ja se kelpaa myös yksin kotona istuskellessa. Itse, nolona myönnän, että vasta toissa talvena maistoin ensimmäistä kertaa terästettyä glögiä, luokkakaverin pikkujouluissa. Olihan se ihan hyvän makusta. Punaviinillä se kaveri sitä terästi ja eihän se hirveästi siihen glögin makuun loppujen lopuksi vaikuttanu. Ehkä mie alan tästä lähin itekki terästään glögejäni, että päivät sais pientä potkua.
Täällä glögin virkaa hoittaa kunniakkaasti glühwein, jota onki tullu lipitettyä aina kylmän iskiessä. Vissiin joka maassa on omat joulujuomansa. Onneksi tämä talvi ei kuitenkaan jää ihan glögittömäksi, ko äiti ja iskä parin viikon takasella vierailullaan toi meille pullollisen marlin ”oikeaa” glögiä. Joko tänä iltana ois aika korkata kyseinen pullo ja alkaa maisteleen joulua?
t. Kulkuri joka lähtee lämmittään itelleen kupposellista glögiä
